Secrets of Shallowfeld

S1E1: Kummia goblineita ja kotiväkivaltaa

Lordi Locher, alueen herra, antoi Wulvertonissa Veli Hurstille sinetöidyn kirjeen vietäväksi Shadowfeldin kylän kirkkoherralle. Soturipappi Hurst matkusti kylään yhdessä sankaripoika Jonin kanssa tämän kärryissä.

Saavuttuaan Shadowfeldiin, kaksikko päätti pysähtyä suoraan kirkolla, sen sijaan että he olisivat jatkaneet suoraan Jonin perheen maatilalle. Kirkon yhteyteen rakennettu pappila osoittautui vielä kirkkoa koreammaksi ja kaksikko pääsi tutustumaan aatelistaustaiseen kappalaiseen, Kenan Dobbeliin. Veli Hurst, nautti suuresti Kenanin tarjoamasta muhennoksesta Jonin ihastellessa kalliilla maulla sisustettua sakastia.

Hurst luovutti tunnollisesti kirjeen Isä Kenanille, joka avasi sen ja antoi takaisin Veli Hurstille luettavaksi. Kirjeestä kävi ilmi, että Isä Kenania tarvitaan Wulvertonissa ja Veli Hurst toimisi hänen sijaisenaan poissaolon ajan. Hurstille tämä oli sekä järkytys, että suuri innostuksen aihe. Luostarissa käytännössä koko elämänsä viettänyt mies oli saanut vastuullisen tehtävän.

Hässäkkä kirkon portilla herätti kolmikon kiinnostuksen ja nämä siirtyivät tutkimaan sitä.

Kävi ilmi että Kyla, pellavahapsinen tuore maatilanemäntä, oli onnistunut pakenemaan goblinien hyökkäyksen alta ja tämän mies, Richard, oli vaarassa. Varmistettuaan että Isä Kenan pystyi pitämään huolta Kylasta, sankaripoika Jon ja Veli Hurst lähtivät juoksujalkaa Richardin ja Kylan maatilalle.

Tämä maatila sijaitsee Jonin kotitilan naapurissa, ja varmistettuaan ettei siellä ollut mitään hätää kaksikko siirtyi hyökkäyksen kohteena olevalle tilalle. He tutkivat tuvan, jossa ei näkynyt kummempaa – ei merkkejä hyökkäyksestä.

Lehmän aitauksen viereltä löytyi kuitenkin mukiloitu mies, isäntä Richard. Hurstin hoidettua Richardin vammat, kaksikko haastatteli kovaonnista miestä joka kertoi goblinien hyökkäyksestä. Hiukan kummissaan Jon ja Hurst pähkäilivät goblinien erikoista hyökkäystä, aseita he eivät olleet käyttäneet, eivätkä hyökkääjät tuhonneet tai varastaneet mitään. Jäljet kuitenkin löytyivät ja kaksikko lähtivät seuraamaan niitä.

Muutaman kilometrin kuljettuaan, Hurstin välillä kadotettua jäljet, he – tai oikeastaan Jon – löysi metsästä yksittäisen goblinin. Tilanteen uhkaavuudesta huolimatta, jokin goblinin käytöksessä kertoi Jonillle, että väkivalta ei ollut ratkaisu tähän tilanteeseen.

Seurasi keskustelu, jossa huonosti yleiskieltä taitava goblini Grit kertoi hänen ja muiden goblinien hyökänneen Richardin ja Kylan maatilalle, mutta ei ryöstämään ja tappamaan, vaan suojelemaan pellavapäistä Kylaa pahan miehen teoilta.

Goblinihyökkäys oli harkittu varoitus, jonka tarkoitus oli säikyttää Richard – huolehtia ettei tämä enää vahingoittaisi Kylaa. Jon pyysi goblineja pysymään poissa ja lupasi hoitaa tilanteen kylässä.

Kaksikko palasi kummastuneena kylään, Jon haastatti äitiään ja sai tältä vastauksen, joka sai hänet uskomaan vieläkin enemmän goblineja. Seuraavaksi Hurst ja Jon suuntasivat kappalaisen luokse, ei vähiten siksi, että soppakulhon muisto sai Hurstin mahan murisemaan.

Tämä ei ensin ollut uskoa tilannetta, mutta suostui lähtemään kaksikon mukaan haastattamaan Richardia. Matkalla pappismiehet törmäsivät seurakuntalaisiin ja joutuivat hoitamaan sosiaalisia velvollisuuksia, eli nauttimaan hieman jälkipalaa ja kahvittelemaan heidän kanssaan.

Nuori Jon ei malttanut odottaa vaan suuntasi tutkimaan mitä Richardin ja Kylan maatilalla oli tapahtumassa. Hyvä olikin, sillä Kyla oli taas joutunut hellan ja nyrkin väliin.

Murehtimatta omasta turvallisuudestaan sankariksi syntynyt Jon potkaisi oven sisään ja määräsi Richardin lopettamaan moisen hulluuden. Richard ottasi kuitenkin kirveenvarren aseekseen ja hyökkäsi Jonin kimppuun.

Seuranneessa taistelussa kävi ilmi, ettei Jon osasi käyttää sekä lyhyttä miekkaa että tikaria. Richard oli kuitenkin raavas mies, eikä pienistä naarmuista hätkähtänyt. Hän kumautteli Jonia kirveenvarrella niin, että nuori mies joutui perääntymään tuvasta ja oli hätää kärsimässä.

Onneksi Veli Hurst oli kuitenkin päässyt kahvipöydästä ja täydessä ketjupanssarissaan syöksyi Richardin ja Jonin väliin. Richard kalautti yhdellä hurjalla lyönnillä soturipapin melkein tajuttomaksi, mutta samalla kun kirveenvarsi osui pappiin, Hurstia suojeleva jumalallinen viha täräytti salamankatkuisen vastahyökkäyksen.

Richardin pyrkiessä toipumaan hyökkäyksestä, Jon käytti tilaisuutta hyväkseen – kiersi miehen taakse ja iski tämän miekan tyvinupilla tajuttomaksi.

Sankari oli palannut kotikyläänsä.

Comments

marghos opax

I'm sorry, but we no longer support this web browser. Please upgrade your browser or install Chrome or Firefox to enjoy the full functionality of this site.